Tietoa rodusta

Vanhaenglanninlammaskoira on uskollinen ja lempeä paimenkoira, monipuolinen harrastuskoira ja rakastettava perheenjäsen. Lammaskoira pitää yli kaiken omien ihmisten ja laumansa kanssa touhuamisesta. Se on sosiaalinen ja seurallinen, lasten ystävä sekä hyvä kaveri moneen harrastusmuotoon. Se lähtee innolla mukaan kaikkeen, nauttii yhtälailla pitkistä rauhallisista kävelylenkeistä kuin vauhdikkaista agilitytreeneistä. Sisällä ollessaan lammaskoira hakee itselleen rauhallisen paikan, josta voi tarkkailla mahdollisimman monen perheenjäsenen toimia yhtäaikaa. Paimennusvietti tulee selkeästi esiin arkipäivän elämässä, sillä lammaskoira harvemmin karkailee omille teilleen. Metsälenkillä sitä voi pitää huoletta irti, se pysyttelee tiiviisti ihmistensä luona kuten kunnon paimenkoiran kuuluukin.

Rotumääritelmän mukaan vanhaenglanninlammaskoira on mukautuvainen ja tasapainoinen. Rohkea, uskollinen ja luotettava. Vanhaenglanninlammaskoira on hyvä rotuvalinta monenlaiseen kotiin. Se vaatii normaalin peruskoulutuksen, kuten mitkä tahansa koirat, mutta miellyttämishaluisen luonteensa takia on yleensä melko helppo kouluttaa. Se soveltuu yhtä hyvin omakotitaloon maalle kuin kerrostaloon kaupunkiin, sillä yleensä se ei ole kovinkaan haukkuherkkä. Lammaskoirassa on myös potentiaalia moneen harrastamiseen, sillä ne ovat yleensä nopeita ja innokkaita oppimaan uusia asioita. Harrastuskoirina lammaskoirat ovat kunnostautuneet ainakin agilityssä, rallytokossa ja paimennuksessa.

Lammaskoiran hoito

Hoidon kannalta merkittävin asia on lammaskoiran pitkä kaksikerroksinen turkki. Pitkänä turkki vaatii harjaamista melko usein, vähän yksilön karvanlaadusta ja turkin kasvuvaiheesta riippuen. Ensiarvoisen tärkeää on harjaamisen säännöllisyys, jottei turkki pääse takkuuntumaan ja huopaantumaan. Vaihtoehtona turkinhoidolle on myös turkin ajaminen lyhyeksi. Lyhyeksi leikkaaminen on hyvä vaihtoehto, jos ei aio harrastaa koiran kanssa näyttelyitä eikä jaksa käyttää aikaa harjaamiseen. Lammaskoiralla ei ole varsinaisia karvanlähtöaikoja ja karvan tiputtelu on tasaisempaa ja ehkä jopa vähäisempää kuin monilla muilla roduilla. Isosta turkistaan huolimatta lammaskoira ei ole mikään ulkokoira, koska luonteensa puolesta se haluaa olla aina siellä missä ihmisetkin ovat. Muuten lammaskoiralle riittää tavallinen koiran perushoito, ruokinta laadukkaalla ruualla ja riittävä määrä liikuntaa ja virikkeitä.

Terveys

Pääsääntöisesti lammaskoirat ovat perusterveitä koiria. Rotu on myös suhteellisen pitkäikäinen, mutta kuten kaikilla koirilla, myös lammaskoirilla esiintyy niin perinnöllisiä kuin muitakin sairauksia. Suomen Kennelliiton Perinnöllisten vikojen vastustamisohjelma (PEVISA) asettaa minimivaatimukset jalostukseen käytettäville koirille. Pentujen molemmilla vanhemmilla tulee olla virallinen lonkka- ja kyynärpääkuvauslausunto sekä silmätarkastuslausunto. Lonkkien kohdalla raja-arvo rekisteröinnin suhteen on C, niin että tuloksen C saanut koira voidaan parittaa vain tuloksen A saaneen kanssa. Kyynärien suhteen molemmat vanhemmat tulee olla kuvattu, mutta tulokselle ei ole asetettu raja-arvoa. Silmätarkastuslausunto ei saa olla 12 kuukautta vanhempi ja molempien vanhempien silmät tulee olla terveet rodussamme luokitelluista perinnöllisistä silmäsairauksilta (KAT perinnöllinen katarakta ja PRA verkkokalvon etenevä surkastuma.)

Ulkomuoto

Yleisvaikutelmaltaan vanhaenglanninlammaskoira on voimakas, neliömäiseltä näyttävä, erittäin sopusuhtainen ja kauttaaltaan tasapainoinen. Rodun erityinen ominaispiirre on takakorkeus, mikä aikaansaa rodulle tyypillisen rullaavan tasakäynnin ja kävelyn. Karvapeite on kauttaaltaan runsasta ja laadultaan selvästi karheaa. Karvan laatu, rakenne ja tiheys ovat tärkeämpiä kuin pituus. Pää ja jalat ovat pääosin valkoisia ja runko ja takaosa ovat harmaan, siniharmaan tai sinisen sävyä. Vanhaenglanninlammaskoira on suuri koira, mutta ei kuitenkaan kuulu jättirotuihin. Sen säkäkorkeus on uroksilla vähintään 61 cm ja nartuilla vähintään 56 cm. Urokset painavat keskimäärin n. 35-45 kg ja nartut n. 25-35 kg.

Historia

Rodun historia on jäljitettävissä 1870-luvun Englantiin, jossa vanhaenglanninlammaskoira oli monikäyttörotu. Vanhaenglanninlammaskoirat omasivat paimennuksessa tarvittavaa nokkeluutta sekä rohkeutta puolustaa paimennettaviaan. Rodulta vaadittiin kestävyyttä liikkujana sekä hyvää keskittymiskykyä esimerkiksi lammaslaumojen siirrossa markkinoille. Jatkuva ulkona olo edellytti säänkestävää sekä kylmältä ja lämmöltä eristävää turkkia. Tapana oli, että turkki ajeltiin lyhyeksi samanaikaisesti lampaiden kanssa. 1700-luvulla työkoirien häntä typistettiin ja rodun toinen nimi” bobtail” juontaa juurensa täältä. Tarina kertoo, että häntien typistämisellä merkittiin työkoirat joista ei tarvinnut näin maksaa veroa. Nykyään vanhaenglanninlammaskoirilla on onneksi pitkät hännät, sillä typistyskielto saatiin Suomeen vuonna 1996. Rotu kuuluu FCI-ryhmään FCI 1 eli Lammas- ja karjakoirat.