Vihdoinkin lomalla!

Me ollaan niin lomalla, jippii! Ja sen kunniaksi blogikin sai piristyksekseen kesänvihreän värin. Ja juuri sopivasti loman aloittajaisviikonlopuksi saimme hoitoomme kasvattimme Turbon. Turbo viipyi meillä perheensä reissun ajan, ja tuntui viihtyvän oikein mukavasti. Ainakin alkujärkytyksestä toivuttuaan, sillä ensin piti vähän väliä vilkuilla portille että minne ne omat ihmiset katosivat. Mutta sitten kaikki alkoi sujumaan, ja poika sujahti laumaan mukaan kuin huomaamatta. Isompiaan ja vanhempiaan kunnioitti, mutta veljensä Jäbän kanssa vähän katselivat kumpi on kovempi jätkä. Epäselväksi jäi tuliko asiaan selvyyttä 🙂 Yöllä Turboa ei kyllä ensin meinannut vieraassa paikassa nukuttaa, mutta kun Santtu siirtyi Turbon viereen sohvalle, niin nukkumarauha palasi taloon. Ihana Turbo ♥ Kiva kun viihdyit ja tervetuloa toistekin!

Muitakin koiramaisia ja kasvatuksellisia asioita on tässä nyt koitettu edistää. Ja suunnitelmat etenevät! Vaikka aiemmat astutuskuviot ovat menneet pieleen, emme lannistu –  vaan aioimme astuttaa sijoituskoiramme Hilman (Mustikkakuonon Nelli Nonparelli) nyt seuraavista juoksuista. Ja uroskin on katsottuna! Koska Trasselin kanssa ei viimeiksi asia edistynyt, jätämme Trasselin nyt rauhassa miettimään miehisyyttään. Ja nyt olemme valinneet Hilmalle uuden sulhasehdokkaan, josko tämän kanssa asiat sujuisivat toivotulla tavalla. Uroksella on hyvä sukutaulu ja se on kaikinpuolin terveeksi tutkittu. Kävimme tätä urosta tapaamassa ja pidimme näkemästämme myös livenä, meitä oli vastassa kivaluonteinen ja rauhallinen komea poika. Palaamme näihin astutuskuvioihin ja kerromme asiasta lisää kun asia tulee ajankohtaiseksi. Hilma laittoi viime syksynä juoksuaiktaulunsa sekaisin, ja nyt emme ole varmoja milloin juoksut alkavat… mutta voi hyvin olla että alkavat tässä jo heinäkuun aikana.

Viime sunnuntaina piipahdimme Pampulan kanssa schapendoesien vuosittaisessa erikoisnäyttelyssä. Pampula oli ilmoitettu myös kehään kasvattajan toimesta. Ja edellisenä iltana ennen näyttelyä iski vielä ihmetys, oliko se tosiaan niin, ettei turkille tarvitse tehdä mitään ennen näyttelyä. Ei pesua eikä puunausta ollenkaan? Kun on tottunut siihen ajatukseen, että lammaskoiran näyttelyvalmistautuminen vie tunteja ellei päiviä – turkkia tulee pestä ja harjata, trimmata, puunata ja tupsuttaa loputtomiin. Mutta ei turkkihuolia Pampulan kanssa, aamulla suoraan sateiselta ja kuraiselta pihalta kohti näyttelypaikkaa. Schapendoesin tulee näyttää työkoiralta. Kyllä se tosi oudolta tuntuu, että hollantilaisen paimenkoiran tulee näyttää työkoiralta, mutta englantilaisen paimenkoiran tulee olla turkiltaan jotakin ihan muuta. Tämä on yksi niistä asioista, miksei näyttelyharrastus lammaskoirien kanssa houkuta 😦 Lammaskoiran valtava turkki ja sen taidokas laittaminen on näyttelyissä niin tärkeä osa, että välillä epäilyttää jääkö itse koira turkin alta huomaamatta. Mielestämme lammaskoira on kaunis vähän lyhyemmässä turkissa ns. kotilookissaan, ja on sääli ettei lammaskoira kelpaa näyttelyyn luonnollisena omana itsenään. Se ei riitä, vaikka koira olisi ulkomuodoltaan ja rakenteeltaan muuten kuinka kaunis ja upea. Mutta onneksi Pampula sai pyörähtää kehissä sellaisena kuin on, meidän pikku rottana jolla tuntui olevan samalla myös hauskaa!