Toukokuun Koiramme-lehden “karva-artikkelissa” tuli vastaan tuttu naama. Meidän Lissuhan se siellä komeilee 🙂 Tosin Lissu ei liene ihan paras mallikoira kun puhutaan karvaisuudesta ja varsinkin pään karvoituksen runsastumisesta. Lissuhan on moniin lammaskoiriin verrattuna aika vähäkarvainen. Sillä on tosi karkea turkki, helppohoitoinen ja säältä suojaava, eikä tämän tyyppinen karva koskaan kasva kovin pitkäksi. Artikkelissa on kyllä tärkeää asiaa, liika karvaisuus esimerkiksi silmien edessä ei tietenkään ole hyväksi koiralle. Ja siksi liian karvaisuuden jalostamisessa mennään huonoon suuntaan. Samalla karvaa kasvaa liikaa myös korviin ja silmiin ja aiheutetaan näin turhia ongelmia, tulehduksia ja ylimääräisten ripsien kasvamista. Joten maltti on valttia tässäkin asiassa, ja koetamme pitää lammaskoiran ns. perusmallina edelleen, suosimatta niitä superkarvaisia jalostuksessa. Ja kotona pidetään huoli koiristamme parhaalla mahdollisella tavalla, sillä “tukka pois silmiltä” on artikkelissa myös eläinlääkäri Sari Jalomäen resepti. Pampulaa ja pinniä siis päähän, tai vaihtoehtoisesti käyttöön se vielä helpompi vaihtoehto eli sakset 😀
Viime sunnuntaina kävimme viettämässä superkivaa aurinkoista päivää Hyvinkään Vinttikoiraradalla. Olimme ilmoittautuneet Jäbän kanssa kisaamaan hienoon RotuRace joukkueeseen nimeltään Kaahaavat Karvat ja Kaljut 😀 Aamulla saimme kuitenkin viestin, että joukkueemme ekan osuuden juoksija Tedi poti kipeää tassuaan, ja tarvitaan äkkiä varakoira tilalle. Noh, onneksi olimme vielä kotona (myöhässä kuten tapoihin kuuluu) ja kerkesimme siitä seisomalta napata Lissun autoon mukaan. Joten ei muuta kuin radalle! Ja ihan ajoissa kerkesimmekin paikalle näkemään muidenkin lammaskoirien juoksut, sillä olihan meidän rotumme edustajia hienosti kolme joukkueellista. Aika hieno saavutus meidän näin lukumääräisesti pieneltä rodultamme 🙂
Ja meidän joukkueemme karvat ja kaljut olivatkin varsinaisia vinttareita. Jäbä pinkoi radan tällä kertaa oikein hienosti vieheen perässä, ja näytti meille taivaan merkit viime vuotiseen jumbosijaansa verrattuna. Eli jätkän aika oli lammaskoirien nopein 8,12 sekuntia. Joukkuekaverit eivät jääneet paljoa pekkaa pahemmaksi, Hilma pinkoi aikaan 8,64 s, ja velipoikansa Börje aikaan 8,93 s. Ja jopa hidas ja rauhallinen tuumailijamme Lissu pisti juoksuksi ja pääsi maaliin hienosti alle kymmenen sekunnin ajalla 9,9 s. Kyllä näitä oli hauska katsella! RotuRace on siitä niin hauska tapahtuma, että siellä ei tehdä mitään vakavalla naamalla vaan keskitytään pelkkään hauskanpitoon. Ja senhän lammaskoirat osaavat, sillä tulihan se maxi-koirien jumbosija ja täten Vuoden Tsemppari palkinto myös meidän rodun edustajalle kuten tyyliin kuuluun. Onnea Hulta, hyvin vedetty! 🙂 Onnea myös muille joukkueille hienosti vedetyistä radoista, ensi vuonna otetaan taas uusiksi! Kiitos myös seurueellemme maistuvasta piknikistä ja mukavasta seurasta! Ja Kenalle isot kiitokset tietty taas kuvista!



