Täällä ollaan taas! Nyt täytyy kyllä sanoa, että tauko kuulumisten kirjoittelussa meinasi venähtää tuhottoman pitkäksi. Pääsiäinenkin on vietetty ja me ollaan lomailtu, pitkästä aikaa me ihmiset olimme lomalla ihan Saksan maalla saakka ja ilman koiria 🙂 Tätä ei meillä usein tapahdu, ihan siitä syystä että tämän porukan hoitoon saaminen ei onnistu ihan käden käänteessä. Mutta onneksi ympärillä on ihania ja auttavia ystäviä ja sukulaisia, jotka mahdollistivat tämän tarpeellisen irtioton arkeen. Nyt on taas akkuja saatu ladattua kesän koitoksia kohti 🙂
Ja kaikesta päätellen kaikilla koirilla oli ollut hoitopaikoissaan kivaa. Pampulainen oli kasvattajansa Kaisun ja perheensä luona, ja kuulemma käyttäytynyt ihan mallikkaasti. Hmm, kotona kyllä kiipeillään pöydille, mutta kylässä ollaan niin kilttiä tyttöä… Toista se oli Jäbättinen, joka ensi töikseen oli merkannut Nyholmeilla seinät ja tuolinjalat, ja meinasi kyllä aiheuttaa meille hampaiden kiristelyä tästä kuultuamme. Onneksi äijäily meni ohi, ja loppuloma sujui Jäbälläkin asiallisemmin. Ja kotiin jätkä saapui hienosti uuteen lyhyeen turkkiin trimmattuna! Kiitos Eve turkin ajelusta ja kaikesta avusta taas kerran! ♥
Lissu oli hoidossa tyttärensä PandaKertun ja siskopuolensa Huldan luona, ja sai siellä tutustua myös ihaniin kissaveljeksiin Oskuun ja Eetuun. Ja sieltä lelukorista oli löytynyt oma kissa myös Lissulle, kun Karvinen saapui kotiin tuomisina tänne saakka. Ja nyt Karvinen nukkuu Lissun leuan alla joka yö, eli pehmolelu on erittäin mieluisa. Kiitos hoitopaikalle uudesta kissaystävästä ja hyvästä hoidosta! Mustikka ja Töppönenkin haettiin kotiin anoppilasta, jossa ne olivat viihtyneet oikein mukavasti. Jopa Töppönen oli ollut reipas hoitopoika, ja tullut talon nöffin kanssa hyvin toimeen. Hienoa ja kiitos kaverusten hoidosta! Vaikka hoidossa tapana olikin ollut saada aina jälkiruoka pääruoan jälkeen, tätä tapaa ei vielä kotona ole otettu käyttöön 😉
Mitäpäs tässä on muuta ehtinyt tapahtua. Lissun leikkaushaava on enää muisto vain, tikit käytiin poistamassa ja koiratyttö on parantunut aivan täydellisesti. Eli nyt sitten odotetaan juoksuja ja tulevaa astutusta. Ja jos poikien kiinnostukseen Lissua kohtaan on luottamista, taitaa ne juoksut olla tulossa ihan näinä päivinä. Jännää! Sitä siis odotellaan ja mennään huhtikuuta kohti! Mustikka mummeli täytti maaliskuun puolivälissä jo kokonaiset 9 vuotta. Rakas mummomme ja kennelimme kantanarttu Mustikka on aina ollut laumamme johtotähti, jolla on talossa ehkä hieman erilaisia sääntöjä kuin muilla… Mustikka saa nukkua sängyssä, ja nykyisin lyhyessä turkissaan viihtyy isännän kanssa peiton alla. Toivotaan että Mustikalla on edessään vielä paljon paljon terveitä vuosia. Oikein paljon onnea rakas Mustikka ♥
Jäbä ja sijoituskoiramme PandaKerttu piipahtivat myös Vanhaenglanninlammaskoirat ry:n järjestämässä ulkomuodon jalostustarkastuksessa. Molemmat todettiin kelpo rotunsa edustajiksi, eikä mitään suurempia virheitä tullut esiin. Koon suhteen on molemmilla vielä kasvun varaa, ja varsinkin Jäbä saisi venyä säkältään vielä muutaman sentin. Panda kuitenkin sai tarkastajalta kovasti kehuja sopusuhtaisuudestaan, ja Pandan tulevalle jalostuskäytölle ei ole mitään esteitä. Katsotaan jos pikku Pandasta on jossain vaiheessa pentueen emäksi, urosehdokkaan mietintä on ollut jo hyvässä vauhdissa. Ja tulevaisuuden suunnitelmia pitää aina olla mietittynä 🙂
Siinäpä ne päällimmäiset kuulumiset kai olivatkin. Kevään kura-aikaa ja siihen liittyvää turkkisavottaa on helpotettu trimmerin käytöllä… eli Jäbän lisäksi turkit ovat lyhentyneet myös Töppösellä ja Mustikalla. Eli toistaiseksi pitkässä turkissa on lammaskoiristamme vain Lissu, jolla taas on niin helppo ja mielestämme kaunis turkki ettemme sitä aio leikata. Lissun turkki on niin karkea, ettei se juurikaan likaannu eikä takkuunnu kovin helposti. Sopii siis myös tällaisille laiskoille harjaajille, kun harjan käyttö silloin tällöin riittää hyvin. Muuten täällä eletään normaalia arkea koiriemme kanssa. Jäbä ja Santtu käyvät toki treeneissä edelleen ahkerasti, ja viime viikolla treenasivat raunioradalla muun pelastuskoiraporukan kanssa.
Raunioradalla koiran pitää pystyä liikkumaan ketterästi ja luontevasti mm.tiilikasojen päällä, uskaltaa tunkeutua putkiin sekä muihin pimeisiin koloihin sekä pystyä kertomaan ohjaajalle alle metrin tarkkuudella missä maalimies sijaitsee, vaikkei maalimies ole näkyvissä, eikä koiran tavoitettavissa.
Mustikkakuonon kennel 