Ankein mielin joudun kirjoittamaan tämän postauksen. Tämän viikon tapahtumat eivät menneet toivotulla tavalla ja pentusuunnitelmat Hilman ja Trasselin osalta jäivät vain haaveeksi. Pariskunnalta ei ole odotettavissa pentuja kevääksi 😦 Astutus ei antanut juuri mitään toivoa onnistuakseen, ei sitten mitenkään, vaikka eläinlääkärillä käytiin mittauttamassa progesteroniarvot jotka nousivat kuten pitikin. Päällisin puolin kaikki oli kunnossa ja tärppipäivät lähenivät, mutta pariskunnan kiinnostus toisiaan kohtaan oli olematonta, eikä se se siitä odottelulla miksikään muuttunut. Trasseli ei edes haistellut Hilmaa, ja käyttäytyi kuin Hilman kiimaa ei olisikaan. Oudon tilanteesta teki sekin, että vaikka Hilmalla oli ns. parhaat päivänsä, ei meillä yleensä niin tarkkanenäinen Töppönenkään osoittanut juuri mitään normaaleja merkkejä – ei laulua öisin, ei hampaiden naksuttelua eikä mitään. Hilma itse ei missään vaiheessa näyttänyt ns. seisovan kiiman merkkejä, aivan kuin juoksu olisi mystisesti kadonnut jonnekin kesken kaiken…. Muuten narttu voi hyvin ja oli oma iloinen itsensä, joten koko tilanne tuntui täysin kummalliselta.
Joten se sitten siitä 😦 Olemme olleet todella mieli maassa koko viikon, mutta eipä tässä sureminen tilannetta paranna. Ankeuden maksimoimiseksi saimme vielä molemmat karsean influenssan, ja olemme maanneet 38 asteen kuumeen kourissa koko viikon. Kun huonosti menee niin menkööt! Mutta tämä on aina hyväksyttävä, kun olemme tekemisissä eläinten kanssa, niin tällaista voi tapahtua. Syitä tähän voidaan vain arvailla, oliko juoksuissa jotakin vialla, oliko pariskunta toisilleen epäsopiva, oliko astutuspaikka meillä väärä, vai olivatko molemmat vain liian nuoria ja kokemattomia. Syy jäänee ainakin toistaiseksi mysteeriksi, selvinnee ehkä myöhemmin seuraavien Hilman juoksujen yhteydessä taikka sitten ei. Joskushan uros ja narttu eivät vain yksinkertaisesti kelpuuta toisiaan, ja meidän ihmisten valinnat eivät ole mieleen… Eli annamme molemmille Hilmalle ja Trasselille varmasti vielä mahdollisuuden toisen “puolisoehdokkaan” kanssa, ja katsotaan muuttuvatko kuviot sitten.
Mutta vaikka mieli on maassa, on silti katsottava tulevaisuuteen! Ja ainahan takataskussa on olemassa suunnitelma B 🙂 Joten ei hätä ole tämän näköinen, olimme alustavasti sen muutenkin miettineet, että jos Hilma ei saa pentuja, mietimme Lissun (Mustikkakuonon Metsämansikka) astuttamista nyt kevään juoksuista. Lissu täyttää kesällä jo 5 vuotta, ja jos aiomme Lissulle toista pentuetta, emme kovin pitkään voi enää asian kanssa aikailla… joten tuumasta toimeen. Lissun juoksut tulevat maaliskuun lopussa-huhtikuun alussa, joten otamme astutuskuviot silloin uusiksi. Ja sitten toivomme että tärppää! Eli ne jotka ovat kyselleet meiltä pentua, älkää vielä luopuko toivosta. Pentusunnitelmat siirtyvät nyt muutamalla kuukaudella eteenpäin, mutta tällä mennään ja pidetään peukkuja että kesällä pihallamme tömistää iloinen lammaskoirapentue ❤ Päivitämme pentusivut yms. pian kuntoon, kunhan tästä flunssasta ja kurjasta olosta selviämme.
Mustikkakuonon kennel 