Heippa vaan Kirkkonummen suunnalta! Täällä viikot vierii taas niin vauhdilla ettei meinaa perässä pysyä. On sitä taas puuhattu yhtä jos toista, mutta myös vietetty rauhallisia koti-iltoja sohvannurkassa koirien kanssa. Jäbis ja Santtu ovat kyllä käyneet ahkerasti treeneissä säätilasta ja sateesta viis veisaten, vaikka muut laiskottelevatkin. Pari viikonloppua sitten vietimme kivaa koiratreenipäivää Vantaalla, kun hauskojen sattumusten kautta saimme kasaan lammaskoira- ja schapendoesharrastajista yhteisen porukan. Ja sehän meille sopi, meillä oli hyvä päivä perehtyen tokon sekä rally-tokon alkeisiin. Mukana meidän porukasta oli lammaskoirista sisarukset Lissu ja veljensä Humppa Hunskeli, sekä näiden puolisisarukset Hilma ja Hulda. Schapeja oli Pampulan sisko Figo ja velipoika Heppu, aina yhtä riehakkaat sisarukset, ja tietty mukana oli muita uusia ja vähän vanhempiakin tuttavuuksia. Oikein iso kiitos Pampulan kasvattajalle Kaisulle ja ystävälleen Eijalle päivän järjestelyistä. Jos uusiksi otetaan, niin ihan varmasti ollaan mukana! Jotain kuviakin saatiin napatuksi, joiden laadussa ei ehkä kehumista, mutta ei kai sen niin väliä ole 🙂
Mitäpäs muuta tässä on ehtinyt tapahtua. Yhtenä iltana ilman ennakkovaroituksia isäntä nappasi trimmerin ja Jäbän mukaansa alakertaan, ja niin saivat Jäbän karvat lähteä. Jäbällä kun on sellainen pieni ns. ongelma, että pissaa pitkin mahanalustaan ja tassujaan, ja se haju ei lähde edes ahkeralla pesemisellä. No nyt on tämäkin hajuhaitta poissa, ja poika on siistimpi. Ja sieltä altahan paljastui varsinainen sporttimalli, oikein nätti poika. Kokoa saisi vähän tulla lisää, mutta ehtiihän tässä vielä kasvatella massaa. Tuntuu kyllä että urokset miehistyvät kovin hitaasti, ja jos nämä kaverit isäänsä Hjallikseen tulevat niin sitä miehistymistä saamme vielä odotella pitkään ja hartaasti 🙂 No mutta, tässä pikkuhiljaa alamme kuitenkin jo miettiä terveystutkimuksia, ja varailemme aikoja lonkka- ja kyynärkuviin.
Mustikkakuonon kennel 