Pidennetyn viikonlopun vieraana meitä ilahdutti seurallaan reipas sijoitusnarttumme Hilma. Omistajat Kena ja Eve viettivät muutaman päivän matkoilla ja Hilma tuli vierailulle syntymäkotiinsa. Torstai-iltana moikattiin vanhat tutut ja Lissu kertoi, kuka on talossa pomo, lissumaiseen vähäeleiseen tyyliinsä. Leuan lasku Hilman niskan päälle ja pieni murahdus ja sitten oltiinkin ihan kavereita. Visiitti sujui muutenkin ongelmitta, Hilma on kyllä niin mukava ja helppo koira. Tosin sen huomaa, että suljettujen ovien taakse Hilma ei mielellään jää, vaikka koirakavereita siellä olisikin. Paras paikka on sohvalla nukkumassa ja mieluiten niin, että ihmiset vähän rapsuttelevat. Kyllä me Hilman kanssa myös vähän keskusteltiin tulevista pentusuunnitelmista, ja mietiskelimme parasta pentulaatikon paikkaa. Hilmahan tulee sitten aikanaan meille synnyttämään ja pentuja hoitamaan, jos kaikki menee putkeen ja pentuja saadaan. Nyt vaan ensin odotellaan Hilman juoksujen alkamista. 🙂
Oli kyllä taas hauska seurata, kuinka eri tavoilla koirat käyttäytyvät. Mustikka keskittyi nuuskimaan mattoa ja kävi tarkastamassa kaapin alusen, josko sinne olisi tippunut ruokaa – kerran on ollut, joten aina kannattaa yrittää. Lissu istui ja keskittyi katselemaan lääkärin touhuja ja Jäbä taas yritti katsoa ja mennä joka paikkaan samaan aikaan. Mustikalta otettiin käynnin yhteydessä myös näyte MyDogDNA-geenitestiin. Kantanartusta on hyvä olla tiedot tallessa, mikäli joskus tulevaisuudessa joudutaan selvittämään esimerkiksi perinnöllisten sairauksien syitä tai muita geneettisesti periytyviä ominaisuuksia. Ja tällä hetkellä MyDogDNA on kattavin yksittäinen työkalu siihen, joten onpahan sekin homma nyt hoidettuna kuntoon.
Mustikkakuonon kennel 