Köhäiset terveiset Kirkkonummelta! Tähän taloon iski viime viikolla kenneyskä ja sairaspedille ovat joutuneet kaikki koiramme peräjälkeen. Oireet alkoivat ekana Jäbällä, se vaan kakoi ja yski ja kakoi, ja välillä yritti oksentaa ja muutama oksu tulikin. Emme heti edes tajunneet kyseessä olevan kennelyskän, kun huolestuimme ensin jotain juuttuneen Jäbän kurkkuun. Mutta sitten kakominen muuttui enemmän köhimiseksi, ja selvä kennelyskähän se olikin. Köh köh vaan. Ensimmäistä kertaa vieraana meillä mokoma tauti.
Jäbän jälkeen alkoi köhimään äitinsä Lissu, ja sitten Mustikka, ja viimeisinä Töppönen ja Pampula. Tautihan on tarttuva kuin mikä, ja sitä on kuulemma nyt todella paljon liikkeellä. Noh, onneksi se ei kuitenkaan ole vaarallinen eikä vaadi lääkärihoitoa, ja täällä alkaa pahimmat köhäkohtaukset olla jo takana. Ehkä eniten olimme huolissamme mummeli Mustikasta, kun sillä on kuitenkin jo ikää, ja sillä tuntui selkeästi olevan huono olo. Olemme mittailleet kuumetta, ja kenelläkään ei ole kuume noussut, joten eiköhän tämä tästä. Kennelyskähän on se koirien flunssa, sitä täytyy hoitaa samoin kuin ihmisten vastaavaa. Lepoa ja laiskottelua, ei turhia revittelyjä – ja tarkkailla ettei kuume nouse ja tauti mene keuhkokuumeeksi tai muuksi vakavammaksi. Lisätietoa kennelyskästä löytyy vaikkapa täältä.
Mustikkakuonon kennel 