Töppösellä tuli muutama viikko sitten 1,5 vuoden ikä täyteen. Ja on uroksen aikuistumisen kausi kyllä erilaista narttuihin verrattuna… Mörköikä on tämän hetken teema, ja välillä meillä on täysi työ pysyä kärryillä jätkän aivoituksissa. Mutta ei sen puoleen, eipä tunnu Töppönen aina itsekään tietävän miten pitäisi olla ja käyttäytyä 😉 Viime aikona pelottavia ja kummallisia asioita ovat olleet mm. iloiset lapset, kukka-amppelit ja ilmapallot. Myös kaikenlaiset kassit ja käsissä kannettavat tavarat aiheuttavat epäilystä… täytyy katsoa tarkkaan ja mielellään perääntyä, pakeneminen paikalta ei ole myöskään huono vaihtoehto. Yhtenä päivänä ihmettelin Töppösen haukuntaa yksin ulkona ja menin katsomaan mikä nyt oli syynä. Noh, myrskytuuli se siellä heilutteli autotallin ovea ja se näytti niin “uhkaavalta” että sitä piti haukkua ja tuijottaa epäluuloisena. Välillä kyllä siis naurattaa! Töppösen olemuksessa on yhtäaikaa pieni pentu ja iso uros, ja näiden roolien vuorottelussa ei ole helppoa.
Mutta eiköhän aika tee tehtävänsä ja Töppösestä saadaan vielä ihan täysipäinen aikuinen lammaskoira. Tunnetustihan urokset kehittyvät narttuja hitaammin, joten hoppu ei ole hyväksi. Viime viikolla aloitimme taas treeniryhmässä Töppösen kanssa, ja muistuttelemme vanhoja tuttuja asioita mieleen. Tärkein harjoiteltava asia tällä hetkellä lienee seuraaminen ilman hyppyjä ja pomppuja, kun Töppösellä tuntuu usein olevan liiankin hauskaa ja treenaaminen meinaa mennä pelleilyksi. Mutta kyllä me vielä opitaan! Uskomme että Teinipoika Tavoille -projektimme etenee ihan hyvin ja lopputulos nähtäneen sitten myöhemmin 🙂
Kotona Töppösen lempipaikka on makoilla terassilla ja tarkkailla pihaa. Toinen hyvä paikka on polulla talon kulmalla, josta näkee samaan aikaan ovelle, portille sekä pellolle ja naapuriin. Mutta pihapäivystyshommissa Töppönen eroaa nartuista siinä, että Töppönen ei lähde esimerkiksi avoimesta portista moikkailemaan naapureita, vaan pysyy visusti omalla tontilla. Nartuillamme on sitten taas omat kotkotuksensa, ja ne piipahtavat kyllä mieluusti naapurissa rapsuteltavana jos vaan portinraosta mahtuu vilahtamaan. Ja varsinkin Lissu löytää kyllä aidasta aina jonkinlaisen raon, josta voi puikahtaa kasvimaan puolelle tutkimaan multakasoja. Sinne jääneet perunat tai tällä hetkellä esim. puolimädät kurpitsat ovat suurinta herkkua 🙂
Töppösen lonkka- ja kyynärlausuntokin saatiin Kennelliitosta, ja lonkkatulos olikin virallisessa arvostelussa yllättäen muuttunut B/C:ksi. Kyynärät olivat täysin terveet 0/0. Vähän ihmettelemme C:n putkahtamista toisen lonkan arvosteluun, kun kokenut ja asiasta tietävä lääkäri Skutnabb sanoi molempien lonkkien olevan samaa paria, ja hänen mielestään A/A tai B/B. No maailmaa tämä kirjain ei tuloksissa kaada, mutta vähän kyllä jäi kummastuttamaan kun emme tiedä mikä tämän muutoksen aiheutti. Töppösen kasvattajan kanssa keskustelimme josko asiasta tehtäisiin valitus Kennelliittoon, ja näin kuvat menisivät uudestaan arvioitavaksi paneeliin. Mutta emme vielä tiedä onko asia sen väärti, katsellaan kun jaksamme ja ehdimme paneutua asiaan paremmin. Jokatapauksessa C-kirjain tuloksissa ei jäbän elämään vaikuta mitenkään, ja koivilla mennään lujaa kuten ennenkin. Uskomme lääkärin arvioon lonkkien terveydestä, ja jätämme kirjaimet omaan arvoonsa.
Mustikkakuonon kennel 