Uusimmassa Koiramme-lehdessä on pitkä ja kattava juttu pelastuskoiratoiminnasta, joten nyt on hyvä aika kertoa myös Lissun treenaamisesta aiheen parissa. Lissun kanssa on käyty etsintätreeneissä viikoittain koko syksyn ajan. Treenaaminen on ollut erittäin antoisaa ja mielenkiintoista, ja edistystä on tapahtunut. Mutta täytyy sanoa, että lammaskoira ei ole se kaikista helpoin koira tässä lajissa. Useammin kuin kerran on sormi mennyt suuhun: mitäs ihmettä nyt tapahtui, miksi se Lissu nyt noin teki? Mutta samalla on myös opittu paljon uutta. Lissu saattaa välillä olla vähäeleinen, joten koiran lukemista on joutunut opettelemaan ihan toisella tavalla kuin aikaisemmin. Samoin Lissu on herkkä omille tekemisilleni, joten ohjaajan virheet näkyvät välittömästi. Omaa toimintaakin joutuu siis tarkkailemaan koko ajan. Voisi siis sanoa, että kyllä koira pärjää, kunhan ohjaajalla on tilanne hallinnassa.
Treenien pohjaksi on apua ollut myös erilaisten paimennustapojen opettelusta. Paimennustyyliltään lammaskoira on jonkin sortin jokapaikanhöylä, jossa yhdistyy brittiläinen ja mantereen puoleinen paimennustapa. Hyvä artikkeli aiheesta löytyy esimerkiksi täältä: http://www.herdingontheweb.com/workingstyles.htm. Paimenkoiramainen työskentely näkyy monilta osin myös etsintäharjoituksissa, ja siinä miten Lissu ilmaisee löytämänsä maalimiehen (=kadonnut henkilö). Hienoja hetkiä harjoittelun parissa on kuitenkin saatu kokea. Siinä vaiheessa kun heinikossa näkee hännän alkavan heilua ja ilmaisu menee kohdilleen, tulee hyvä olo upeasta suorituksesta. Jatketaan harjoituksia lyhenevistä päivistä ja väistämättä tulevista pakkasista huolimatta. Erityinen kiitos ohjaajallemme Minnalle, joka on käyttänyt aikaa ja vaivaa kanssamme, ja aina löytänyt keinon millä päästä harjoituksissa eteenpäin!
Mustikkakuonon kennel 