Isänsä poikia!

Pennut lähtevät viikonlopun aikana uusiin koteihin. Me kasvattajat olemme vähän haikeissa tunnelmissa, kun talo tulee hiljenemään. Vaikka toisaalta lähetämme nämä pennut iloisina uusiin koteihinsa. Niin paljon pennut jo tarvitsevat ihmisen seuraa ja toimintaa, ettemme millään ehdi jakaa aikaamme kuudelle vaikka parhaamme yritämme. Eli jatkossa totuttelemme taas eloon ilman jaloissa seuraavaa ja punteista nykivää pentulaumaa. Ja aamulla kukaan ei huuda ruokaa, saattaapa olla että hiljaisuus tulee tuntumaan oudolta ensi alkuun 🙂

Isukki Pomo on periyttänyt ainakin osalle pojistaan hienoa tyyliä jättää kieli roikkumaan hampaiden väliin. Pomolle kyllä talvella hymyilimme monet kerrat, kun jätkä istuskeli sohvalla pokkana kieltään roikotellen 😀 No näköjään pojasta polvi paranee, vai miten sitä sanotaankaan!