Täällä on ollut kamalan kiireinen viikko! Huh huijakkaa, nyt voisi sanoa että melkoista haipakkaa on pitänyt. Pentujen kanssa päivät menee mukavasti ja vauhdikkaasti. Täällä syödään, leikitään, ollaan ulkona, riekutaan, painitaan, tutkitaan pihamaalla jokainen kivi ja pensas, ja laajennetaan reviiriä päivä päivältä. Jossain välissä myös nukutaan pieni heti, niin että akut latautuvat ja sitten kun herätään onkin taas jo hirmuinen nälkä. Ja sama rumba alusta! Ja joka päivä meillä on myös käynyt vieraita pentuja ihastelemassa, ja nämä penskat ovat kyllä saaneet ainakin sosiaalistamista ja sylissä istuskelua riittämiin. Ihailijoita on piisannut ja mukava niin 🙂
Pennut on nyt sitten pentutestattu onnistuneesti. Koirankujeen Kikka Pitkänen kävi testaamassa pikkuiset ja testipäivä olikin todella mielenkiintoinen. Testissä oli yhteensä 14 osuutta joilla koiran ominaisuuksia tarkkailtiin asteikolla 1-5. Testattavia ominaisuuksia olivat mm. rohkeus, kontakti ihmiseen, taistelutahto, ääniherkkyys, toimintakyky ja laumavietti. Vaikka pennut ovat vielä pieniä, niin hienosti ja reippaasti ne kaikki suoriutuivat testistä. Tulokset olivat lammaskoiralle hyvin rotutyypillisiä, keskimäärin pisteet huitelivat siellä keskivaiheilla 3:n tietämillä, mutta selkeitä erojakin pennuista löydettiin. Ja kiinnostavinta oli nähdä, kuinka hyvin omat näkemyksemme menivät yhteen testitulosten suhteen. Ja yllätyksiäkin saatiin! Pikkupoika Sepe (=uudelta nimeltään Turo) vetäsi kovimmat pisteet olleen testin kovin yllättäjä! Pienestä pojasta on kuoriutunut melkoisen tarmokas äijä, ja testituloksen mukaan pojasta voisi olla hyväksi harrastuskoiraksi. Kaiken kaikkiaan testaus ehdottomasti kannatti ja näin opimme taas jotakin uutta luonteiden arvioinnista jo pienillä pennuilla. Saimme myös vahvistuksen siihen, kuka pentu menee mihinkin kotiin ja päätökset näin tehtyä. Kiitos Kikka hyvästä testipäivästä!
Eläinlääkäritarkastuskin on takanapäin ja pennut todettu terveiksi. Pentuporukka pääsi taas autoajelulle Vetericaan, eikä se autokyyti enää niin jännittänytkään, vaan meni jo kuin vanhoilta tekijöiltä. Saimme myös otettua hienoja “poseerauskuvia” pennuista, kun kasvattaja-apu saapui paikalle kuvaamaan pennut pöydällä seisten. Kiitos Sanna-Maija ja Heidi pentujen taitavasta kuvaamisesta!
Esittelyssä urokset:
Esittelyssä nartut:
Ja sitten vielä yhteisposeerauksia:
Mustikkakuonon kennel 