Niinhän siinä sitten kävi, ettei pieni Pesonen pärjännyt tässä maailmassa 😦 Kävimme sunnuntaina lähieläinlääkärillä jossa pieni pentu nukutettiin ikiuneen. Pesosen tila heikkeni parissa päivässä, alkoi vaikuttaa kipuilevalta ja tuskaiselta, joten päätöksen tekeminen oli lopulta melko helppoa. Tällaisen pennun pitäminen hengissä avustavin keinoin ei ole enää järkevää, ja uskomme tehneemme kasvattajina oikean ja vastuullisen päätöksen päästämällä pikkuisen pois. Hei hei pieni Pesonen, kiitos näistä 12 päivästä jotka viivyit luonamme ♥ Patologisen tutkimuksen tulos tulee aikanaan, ja ehkä saamme selvyyttä oliko kyseessä mahdollisesti jokin kehityshäiriö. Tiedosta saattaa olla jotakin hyötyä tulevaisuuden kasvatustyössä ja mahdollisten oireiden tunnistamisessa jatkossa. Tämä oli surullinen episodi ja veti mielet matalaksi, mutta tästä selvitään ja mennään eteenpäin!
Pentupötkäleet kasvavat, ja nyt voimme taas keskittyä muiden pentujen kasvun seuraamiseen ihan eri lailla. Pesosen hoivaaminen vei valitettavasti paljon aikaa muilta, mitta nyt pystymme taas nauttimaan terveiden pötkylöiden kehityksen tarkkailusta täysin rinnoin. Ja hei, johan täällä alkavat silmät aueta! Monella ovat silmät jo tosi reilusti raollaan, ja pikkuhiljaa sitä aletaan hahmottamaan maailmaa sitäkin kautta. Kirsut ovat myös saaneet pigmenttiä ja kehitystä tapahtuu ihan hurjalla vauhdilla. Huomenna ipanat täyttävätkin jo kokonaiset 2 viikkoa, näin se aika vierii. Punnitusta emme ole nyt pariin päivään edes tehneet, sillä painot nousevat sellaista tahtia että alkaa keittiövaaka jäädä jo vähän pieneksi punnitusvälineeksi. Silmämääräisesti näemme että kyllä täällä kasvetaan ja paljon, kasvamisen johtoasemia pitävät uroksista Viiru ja Pekkapossu, mutta koko muu porukka tulee kyllä hyvin perässä 🙂
Mustikkakuonon kennel 
Voi pikku-Pesosta – osanotot.