Meidän talossa ei tällä hetkellä ole rauha maassa. Päinvastoin, täällä on melkoinen härdelli meneillään. Yksi on tiineenä, toisella on juoksut ja kolmannella on tästä johtuen kuuppa täysin sekaisin. Mutta Lissulla sentäs pyyhkii hyvin, jos nyt ei lasketa sitä, että putoilee yöllä sängystä kun rötköttää liian leveästi 🙂 Möröllä tosiaan on juoksut, jonka vuoksi mörtsiläinen viettää päivänsä erossa Töppösestä. No viime päivät on Töppösellä ollut v-a-i-k-e-e-t-a sanan suurimmassa merkityksessä. Ruoka ei maistu, uni ei tule silmään ja öisin laulaa lurituttaa. Tangokuningas Töppönen herättää meidät aina auringon noustessa aamuyöllä kunnon ulvonnnalla, joka raikaa koko talossa. Edes luut ja herkut eivät kelpaa, sillä pienen pojan pää on nyt juoksuhajuista täysin sekaisin. Töppönen on viime viikkoina opetellut myös koiven nostamisen hienoa taitoa, mutta vähän tuppaa nosto olemaan vielä hakusessa. Joskus koipi nousee komeassa kaaressa, mutta useimmiten ei 🙂
Mustikalla masu se vaan jatkaa kasvamistaan. Nyt tuntuu vauhti jo vähän hidastuvan, eikä sohvalle ja sänkyyn hypätäkään enää niin ketterästi. Pikkuhiljaa alamme miettimään pentulaatikon kasaamista ja viimeiset viikot otetaan rauhallisesti tassutellen. Mustikka on nyt siirtynyt tiineysnartun lisättyyn ruokintaan, eli ruoka-aika koittaa kolmesti päivässä ja kaikki katoaa kupista hujauksessa.
Töppönen on reissaillut ja opetellut oloa ihmis- ja koirapaljoudessa. Olemme piipahtaneet Match Show:ssa sekä viime viikonloppuna kävimme kasvattaja-Merjan ja sisko-Helinän kanssa myös näyttelyssä Hyvinkäällä. Tuomarin mielestä poitsu oli ERI:n ja SA:n arvoinen, ja Varaserti-läpyskä lähti myös mukaan. Arvostelun mukaan Töppösellä tuntuu olevan aika hyvin ns. palikat kohdallaan ja poika näyttää olevan oikein hyvä rotunsa edustaja. Hyvä Töppis!
Parhaiten näyttelystä jäi kuitenkin mieliimme keskustelu jonka kävimme pois lähtiessämme. Pari muun rotuisten koirien harrastajaa tuli ihailemaan Töppöstä ja kehumaan lammaskoiria kivana rotuna. Heitä kovasti ihmetytti lammaskoiran näyttelyturkin laittaminen, miksi kummassa se turkki pitää pörröttää päästä sekä takapuolen päältä ylöspäin ja ihan väärään suuntaan. Tätäpä sitten yritimme selittää takakorkeuden korostamisella, vaikkakin päädyimme kaikki olemaan samaa mieltä ettei hommassa ole paljonkaan järkeä. Omastakin mielestä lammaskoira on kauneimmillaan turkki vapaana hulmuten ja alaspäin laskeutuen, ilman mitään pörrötötyksiä tai tupeerauksia. Mutta kauneus on katsojan silmässä, ja näyttelykoirilla se turkin laitto vaan jostakin syystä menee näin, siihen lienee sopeutuminen jos näyttelyissä meinaa käydä. Me emme koe näyttelyharrastusta ihan omaksemme, mutta silloin tällöin siellä on ihan kiva käydä tapaamassa tuttuja koiria ja ihmisiä. Kiitos Merjalle ja Helinälle näyttelyseurasta, ja kiitokset myös muille tutuille joita tavattiin!
Mustikkakuonon kennel 