Viikot vierivät vauhdilla, huh hei. Pomo on vieläkin meillä, kun kiireisten aikataulujen (meillä sekä Pomon kotona) vuoksi päätettiin siirtää kotiinpaluu pääsiäisen ajalle. Josko ne karitsatkin olisivat siellä kotona sillä aikaa syntyneet, kun Pomo kotiutuu 😉 Hyvin meillä on täällä mennyt, muutaman kerran ovat pojat ottaneet mittaa toisistaan, mutta Töppönen on katsonut viisaammaksi alistua suosiolla. Muuten Töppönen onkin viime päivinä näyttänyt niitä ns. huonompia puolia itsestään… Pissalammikko on löytynyt monena päivänä lattialta, ja pöydänkulmat ja tuolinjalat ovat saaneet uutta muotoa Töppösen hampaiden käsittelyssä. Tiedä sitten onko tämä Töppöseltä taantumaa takaisin pennuksi kun on vanhempi uros talossa, vai mitä lie. Toivottavasti menee pian ohitse!
Santtu ja Lissu jatkavat pelastuskoiratreenejä aina tiistaisin, ja tokoilevat sunnuntaisin. Töppösen treenikalenterissa on suuri aukko, kun emme ole löytäneet sopivaa ryhmää loppukevääksi, ja jotain tarttis nyt tehdä. Hihnakäytöstä on saatu vähän paremmalle mallille, ja se sujuukin kaksistaan oikein hyvin. Mutta heti kun on toinen koira mukana lenkillä, kaikki tavat unohtuvat ja homma meinaa mennä sekoiluksi. Mutta eiköhän tässä vielä edistytä 🙂
Lissu on saanut uuden Länsi-Uudenmaan Pelastuskoirayhdistyksen treeniliiivin, joka päällä toki poseerattiin hieman.
Mustikkakuonon kennel 