Rakas vanhuksemme Metku (Tiibob’s amado-mio) 5.10.2001 – 23.1.2013.
“Kun kuuntelee tuulen huminaa,
on kuin hän saapuisi kertomaan.
Mulla koti on uusi ja kaikki hyvin
miks kuljette silmin kyyneltyvin.”
Raskain mielin joudun kirjoittamaan tämän postauksen. Mutta tehtävä se on. Viime viikko vierähti kuin sumussa, sillä keskiviikkona jouduimme kovan paikan eteen. Oli tullut aika viedä rakas vanhuksemme Metku eläinlääkäriin viimeistä kertaa. Asiaan oli varauduttu ja olimme luvanneet Metkulle, että jos terveystilanne kääntyy pahemmaksi, osaamme toimia oikein ja tehdä viimeisen palveluksen ystävälle. Mutta koville se vaan silti otti eikä itkusta meinannut tulla loppua. Toivottavasti olimme kuitenkin ajoissa, eikä koira ehtinyt kärsiä enää viimeisinä päivinään. Muutamien viime kuukausien aikana Metkulla alkoivat takatassut pettämään, eikä makuulta ylös nouseminen enää oikein onnistunut ilman apua. Myös selässä oli nähtävissä jumitusta, ja ontui myös etuosaansa ajoittain. Ja kun Metkun hermot olivat jo syntymälahjanaan melko heikot, tämä hermostui siitä kun kroppa ei enää pelittänyt toivotulla tavalla. Ja näin elämä meni melkoisen hankalaksi.
Nyt on rakkaamme poissa ja jäljellä vain kauniit muistot. Kiitos kaikesta Metku. Olit kovin rakas ♥
Metku oli persoonallinen koira, joka opetti meille niin paljon. Metkun myötä nousi esiin kiinnostus lammaskoirien luonne- ja käyttäytymisasioihin, sillä Metku oli kovin erilainen kuin muut. Monet melko tavallisetkin asiat olivat Metkun kanssa haastavia, ja vaativat koulutuksessa pitkää pinnaa ja ymmärrystä. Mutta tällä mentiin ja pärjäiltiin, vaikka välillä tehtiin kyllä kovastikin työtä, esimerkiksi Metkun kovan ja jatkuvan haukkumisen pois kitkemiseksi. Metku ilmaisi äänellään lähes kaikkea, ja varsinkin omaa epävarmuuttaan. Jossain vaiheessa Metkun ominaisuuksia lähdettiin sitten testaamaan, jolloin saatiin vahvistusta käsitykseemme Metkun huonosta hermorakenteesta ja alhaisesta toimintakyvystä. Tämä kaikki oli meille hyvin opettavaista, sillä tästä lähti kiinnostuksemme siihen, että millainen on se lammaskoiran ns. oikea luonne, ja millaisia koiria meidän tulisi tulevaisuudessa kasvattaa.
Fyysiseltä terveydeltään Metku oli täysi kymppi. Eläinlääkärikeikkoja ei yli 11 vuoden elämäntaipaleeseen juurikaan mahtunut normaaleja rokotuksia ja rutiinitutkimuksia lukuunottamatta. Kerran kävimme Skutnabbin klinikalla polven nivelkierukkavaivan vuoksi, joka parani parin viikon levolla. Lisäksi Metku vielä steriloitiin vanhoilla päivillään. Ja siinäpä se kaikki olikin!
Metku eli meidän laumassamme 9-vuoden ikään saakka, kunnes meidän viikonloppumenojen vuoksi meni hoitoon anoppilaan. Silloin emme vielä tienneet, että Metku jäikin tälle hoitokeikalleen koko loppuelämäksi. Anoppi ehdotti asiaa, josko Metku-vanhuksen olisi parempi jäädä hieman pidemmäksi aikaa sinne rauhallisempiin oloihin, kuin asua täällä meidän hulivili-laumassamme. Ja näin Metku jäi vielä viikoksi, ja toiseksi… ja kuukaudeksi… ja lopulta asumaan. Tämä oli meille vaikea päätös, mutta koiran parhaaksi ♥ Pääsimmehän kuitenkin Metkua tapaamaan ihan milloin halusimme, joten mitään hätää ei ollut. Metkulle sopi nimenomaan mahdollisimman rutiininomainen elämä, jossa ei tarvitse mennä minnekään eikä tapahdu mitään liian jännittäviä tai pelottavia asioita. Niin ettei tarvinnut stressata. Lämmin kiitos Helenalle ja Sepolle Metkun hyvästä ja rakastavasta hoivasta ja kaikesta avusta! Teidän luonanne Metkun oli hyvä olla ♥
Kiitos Tiibob’s kennelin Anneli Saariselle tästä ihanasta ja persoonallisesta koirakaveristamme! Oli onni saada kulkea tämä taipale Metkun kanssa, nyt on jäljellä kultaiset muistot ♥ Nyt eivät Metkua enää tassujumit vaivaa, eikä mikään enää hermostuta. Hei hei Metku.
Mustikkakuonon kennel 