Elämä rullailee eteenpäin ja meille ei kuulu mitään ihmeellistä. Pikkuhiljaa alkaa narttujen juoksurumba olla ohitse ja päästään taas normielämään ilman koirien eristämistä eri kerroksiin. Ensimmäisen uroksen omistajina tämä on meille ihan uusi kokemus, mutta hyvin tästä on selvitty. Nuorimies Töppönen jätti muutamana aamuna aamiaisen kuppiin ja öisin vähän lauleskeli Mörölle ja Lissulle oven takaa. Siskopuolet oleskelivat työpäiviemme ajan alakerrassa, ja tuntuivat viihtyvän erityisen hyvin varsinkin saunan puolella. Kynnenjäljistä päätellen lauteilla oli vietetty aikaa enemmänkin, ja tottuneesti sitä kivutaan ylälauteelle nykyään jopa saunan ollessa lämmin 🙂
Mutta onneksi Mustikka jo juoksuista aiemmin selvittyään on pitänyt seuraa Töppöselle. Mustikka ei tosin kovin usein jaksa lähteä Töppösen riehuntaleikkiin mukaan, vaan istuu mieluummin sivistyneesti terassilla katselemassa pojan menoa. Mutta joskus kun kukaan ei näe, saattaa Mustikankin kyllä yllättää painileikistä, vaikka kovasti yrittää esittää vanhempaa ja viisaampaa 😀
Mustikkakuonon kennel 