Lokakuu kerkesi jo vaihtua marraskuuksi ja edelleen sataa vettä ja on kuraista. Hetken käytiin jo pakkasen puolella ja säästyttiin tassupesuilta, mutta nyt näyttää taas kurjalta ja sateiselta. Lammaskoiranomistajan ihanne säätila totta tosiaan! Mutta täällä ollaan, ja tässäpä tulee taas päivitystä kuulumisiin joita tällä kertaa on sekä hyviä että hieman huonojakin kerrottavana.
Mutta ensin ne iloisemmat asiat. Lissun lonkka- ja kyynärkuvat tulivat Kennelliitosta virallisella lausunnolla ja Lissukkainen on parasta A-ryhmää eli tulokset A/A ja 0/0. Jippii, hyvä Lissu! Nyt sitten odotellaan miten on sisarusten tulosten laita, Totoro-pojalle on jo varattu kuvausaika muutaman viikon päähän, muut odottelevat vielä vuoroaan. Harmi että niin suuri osa pennuista muutti kovin kauas täältä, että minkäänlaisen joukkokuvauksen järjestäminen ei onnistunut. Mutta mennään nyt näin!
Töppösen kanssa oltiin viime sunnuntaina pentunäyttelyssä Lahdessa. Reissun teimme kimpassa “bussikyydillä” kasvattajien Merjan ja Ernon sekä siskotyttö-Lumikin omistajien Heikin ja Elinan kanssa. Ja kyllä linja-autossa on tunnelmaa 🙂 Mukana oli tietty myös Helinä sekä paikan päälle saapui myös Bertta Kirsin ja Jennin kanssa. Ja sisarukset esiintyivät kehässä ihan edukseen 🙂 Heikki esitti Töppösen joka meni hihnassa oikein hienosti, niin ettei omistajien tarvinnut edes hävetä. Kiitos Heikki! Töppönen sai ihan hyvän arvostelun tältä melkoisen tarkalta tuomarilta Nina Jangerita ollen VSP kun sisko Lumikki oli ROP-pentu. Czarlinda’s kennel oli mukana myös kasvattajaluokassa jossa hienosti napattiin palkintosija ollen BIS3 – hyvä sisarukset ja hyvä me kaikki! Töppönen kunnostautui kehän jälkeen “eväsvahtina” jolloin keskittyi tarkkaavaisesti ruokakassien vahtimiseen, ja ehti poika myös vetää rennosti selälleeen pötköttämään kuten tapoihin kuuluu. Kiitos koko porukalle mukavasta vaikkakin pitkästä näyttelypäivästä!
Pitkän päivän kruunasi vielä pyörähdys Iitissä Pocket Lightning’s kennelissä katsomassa 5-viikkoisia lammaskoiranpentuja ♥ Valitettavasti omat isot koirat odottelivat meitä kotiin, ja näin emme voineet viipyä pentuaitauksessa kovin kauaa. Pentuja olisimme kyllä voineet ihailla tuntitolkulla, olivat ne niin hurmaavia ja kauniita kavereita. Näistä pennuista on vielä muutamia vailla omaa kotia, jos oma lampuripalleroinen kiinnostaisi, otahan pian yhteys Ritvaan http://www.pocketlightnings.com
Sitten niihin surullisempiin uutisiin. Meidän rakas vanhuksemme Metku ei voi enää hyvin. Metkuhan täytti nyt lokakuussa 11 vuotta ja nyt alkaa aika valitettavasti olla lopussa. Tämän kirjoittaminen tuntuu niin pahalta, kurkkua kuristaa ja ahdistaa, mutta tosiasialle emme voi mitään vaikka mitä tekisimme. Metkuhan on nyt asunut viimeiset 2 vuotta anoppilassa, ja tämän koko syksyn olemme olleet tietoisia että Metkun vointi on mennyt huonommaksi. Olemme siis ikäänkuin valmistautuneet tulevaan, mutta silti tuntuu että tämä tulee liian pian. Metkullahan on ollut koko ikänsä ongelmia hermojen kestävyyden kanssa, koira on ollut kova stressaamaan ja hermoilemaan pienimmästäkin. Nyt syksyn mittaan Metkun käytös on muuttunut, jo alkusyksystä Metku haukkui jokaisen puusta putoavan omenan, nyt ei osaa enää ollenkaan rauhoittua vaan elämä on pelkkää päätöntä säntäilyä paikasta toiseen. Missään ei ole hyvä olla, ja helposti lähtee rähinävaihde päälle kun vanhusta ahdistaa liikaa. Ollaan siis varmaankin tultu tilanteeseen, jossa voidaan miettiä onko koiran elämä enää elämisen arvoista. Näissä mietteissä mennään nyt päivä kerrallaan 😦
Mustikkakuonon kennel 