Olisiko Lissusta pelastuskoiraksi?

Syksyn aikana on on tullut tehtyä jotain, mistä en ole aikaisemmin kirjoittanut. Odotellut lähinnä, että päästään asiassa hieman alkua pidemmälle. Asia on nimittäin niin, että olen Lissun kanssa käynyt läpi Länsi-Uudenmaan pelastuskoirien (LUP) sisääntuloväylää.

Jos pelastuskoiratoiminta ei vielä ole tuttua, niin paremmin aiheeseen voi tutustua Suomen Pelastuskoiraliiton sivuilla  ja LUP:in omilla sivuilla: http://www.pelastuskoiratlup.net/ Mikäli et jaksa lukea pidempää tekstiä, niin lyhyt kuvaus pelastuskoirasta on seuraava:

“Pelastuskoira ohjaajineen toimii viranomaisen apuna kadonneiden ihmisten etsinnässä erilaisissa oloissa ja ympäristöissä kaikkina vuorokaudenaikoina ja kaikkina vuodenaikoina. Pelastuskoirakko on etsintään koulutetetun koiran ja sen ohjaajan muodostama toimintayksikkö. Koirakon toiminta perustuu ohjaajan ja koiran väliseen yhteistyöhön. Etsintätehtävissä koirapartioon kuuluu lisäksi apuohjaaja, joka vastaa viestiliikenteestä ja suunnistamisesta.”
http://www.pelastuskoiratlup.net/pelastuskoiratoiminta

Kiinnostus pelastuskoiratoimintaan on kytenyt jo pitkään ja katselin LUPin sivuja jo viime vuonna. Lissun (tai siis meikäläisen) treenaus oli kuitenkin vasta alussa, joten päädyin lykkäämään aloittamista myöhempään ajankohtaan.

Tutustuminen alkoi alkusyksystä viikkotreeneissä, joissa koirakot harjoittelevat pienryhmissä erilaisilla alueilla. Käytännössä siis menin annettujen ohjeiden mukaan piiloon ja odottelin, että koira löytää. Mielenkiintoista tuokin, sillä aika nopeasti sitä alkaa huomaamaan eri tyylejä hakemisessa. Viime viikolla olimme ensimmäisissä ympäristötreeneissä, joissa harjoitellaan yhdessä toimimista erilaisissa ympäristöissä. Etukäteen mietin hieman miten Lissu pärjää, mutta kuten useimmiten käy: koira kyllä selviää, kunhan hihnan toisessa päässä ei hätäillä.

Viime lauantaina Lissun ominaisuudet testattiin. Läpi mentiin, joten voimme hakea LUPin jäsenyyttä. Ennen kuin pääsemme viikkotreeneihin on vielä edessä tottisnäyttö. Varsinaisista kokeista voi tässä vaiheessa vasta haaveilla, mutta katsotaan mihin asti päästään.

Nenä käy.
Image
Lissu etsii kadonneita herkkuja romukasasta.

Kohta varmaan pitää ohjaajankin aloittaa kunnon kohotus. Kun kerran olen niin onnellisessa asemassa, että työpaikka järjestää ensiapukoulutusta, niin EA2 ei olisi pahitteeksi.

Syy miksi lähdin mukaan on se, että pelastuskoiratoiminnassa yhdistyy mielestäni hienolla tavalla koiran hallinta ja koulutus siihen, että voi olla hyödyksi muille ihmisille. Asia, jota ei tässä maailmassa koskaan voi tehdä liikaa. Lisäksi useat harrastukset perustuvat kilpailuun ja se ei ole itselleni riittävä syy asian tekemiseen. Lieneekö syy puutteellisessa kilpailuvietissä vai laiskuudessa, se jää vielä mietittäväksi.

Tästä pääseekin aasinsillalla siihen, miksi harjoituksissa pari kuukautta käyneenä tuntuu sille, että tässä on jotain erikoista. Monesta koiriin liittyvästä toiminnasta poiketen ilmapiiri harjoituksissa on todella hyvä. Olen miettinyt onko kyse siitä, että kyse ei ole kilpailusta, vaan yhteistyöstä vaiko kenties ihmistyypistä, joka kokee tällaisen toiminnan mielekkäänä.

Sitten vielä sellainen, että kiitosta ansaitsevat sekä yhdistyksen systemaattinen tapa tuoda uudet jäsenet mukaan toimintaan että ystävällinen suhtautuminen tumput suorassa seisovaan maallikkoon. Harvinaisen onnistunutta toimintaa.

One comment

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s