Pääsimme mukaan paimennusporukkaan Inkooseen aussieharrastajien paikkaan. Lissu ei ole koskaan ennen edes nähnyt lampaita, ja oli mielenkiintoista nähdä onko paimennusviettiä kuinka paljon olemassa. Ja olihan sitä 😀 Lissu aloitti työn oikeastaan heti lammasaitaukseen päästyään, siinä ei turhia aikailtu. Alkoi heti kasaamaan lampaita suurella kaarella, kuten oikean paimenkoiran kuuluukin. Ensin harjoiteltiin 4:llä lampaalla, ja toinen kerta kokeiltiin jo kymmenpäisen lammaslauman kanssa. Siinä olikin jo haastetta, mutta kyllä Lissu ne kasalle sai, ei mitään ongelmia. Ainoa mitä Lissu tarvitsi, oli pientä hidastamista, sillä into oli niin suuri että meinasi aina välillä mennä liian lähelle lampaita.
Lissu on siis selvästi tullut äitiinsä. Mustikkahan toimi lammasaitauksessa aivan samoin, turhia miettimättä alkoi heti hommiin. Myös Töppönen pääsi käymään lammasaitauksessa, sillä tilan omistaja halusi mielenkiinnosta nähdä mitä 5 kk ikäinen pentu lampaista tuumaa. Ja kyllä Töppöselläkin viettiä löytyi, oikeanlainen liike ja toiminta alkoi heti näkyä. Töppönen on vaan vielä niin pieni, että väsähti rankkaan duuniin ihan parissa minuutissa, joten kauaa ei Töppönen voinut aitauksessa viipyä.
Olimme kyllä aika ylpeitä koirastamme! Ainakin osalla lammaskoirista on edelleen tallella oikein hyvä paimennusvietti, eikä se ole sieltä vuosien saatossa minnekään kadonnut. Porukastamme ei ollut kukaan muu aiemmin nähnyt vanhaenglanninlammaskoiraa paimentamassa, ja pientä epäilystä olikin ilmassa että osaako tällainen näyttelyrotuna tunnettu koira enää mitään duunia tehdäkään… Mutta kyllä se osaa, nyt se tuli taas hienosti todistettua ja siinä jäivät monet muunrotuiset kakkoseksi. Hyvä meidän Lissu!
Mustikkakuonon kennel 