Tämä viikko toi mukanaan palautetta erkkarista arvostelun ja kuvien muodossa. Kuvaaja on tehnyt kovaa työtä ja saanut napsittua todella hyviä kuvia. Myös viralliset arvostelut Lissulle ja Humpalle saatiin postissa. Valitettavasti Mörö ja Viski eivät saaneet tänä vuonna epävirallisesta luokasta ollenkaan arvostelua, mutta onneksi kuvat ovat sitäkin hienommat. Meidän Mörökin oikein poseeraa 😀



Humpan näyttelyarvostelu: Very happy boy. Good eye color, would like more pigmentation. Good bone & depth of brisket. Pleasing bend of stifle. Coat of harsh texture. Needs time on movement.

Lissun näyttelyarvostelu: Good eye colour & pigmentation. Good depth of brisket. Pleasing bone. Good bend of stifle. Coat of harsh texture.
Vähän kyllä sai Lissun lyhyt ja ytimekäs arvostelu miettimään näyttelyjen mielekkyyttä. Mitään sellaista ei paperissa lue, mikä ei olisi omalla silmällä nähtävissä ja jo ennestään tiedossa. Tiedämme että Lissulla on ihan hyvät pigmentit ja karkea turkki. Tarpeeksi syvä rintakehä, hyvät kulmaukset ja riittävä luusto. Jäimme miettimään että mikä on se lisäarvo, jonka vuoksi pitää tuoda tuomari ulkomailta toteamaan samat asiat – ja me hölmöt vielä maksamme siitä? Mitään parannettavaa ei arvostelupaperin mukaan Lissun ulkonäössä ole. Omasta mielestämme Lissusta löytyy myös muutamia ulkonäöllisiä virheitä jotka on helppo havaita. Samoin pidämme lammaskoiralla tärkeänä rodunomaisia liikkeitä, joita ei Lissun näyttelyarvostelussa katsottu ollenkaan. Eikä olisi myöskään pahitteeksi vilkaista purentaa ja laskea kaikkien hampaiden löytyvän.
Humpan arvostelu on lähes identtinen Lissun arvostelun kanssa, joka sinänsä todistaa sisarusten samankaltaisuuden. Humppa sai lisäksi kunnian olla very happy boy, joka ehkä tulee Humpan loikkimisesta ja iloisesta hyppelystä kehässä. Iloinen ja onnellinen Humppa!
Ja ihmetyttämään jäi vielä yksi juttu. Nykyisin arvostelulomakkeessa on kohta “koiran käyttäytymisen arvioiminen”. Olisi ollut mukava jos sekin olisi täytetty. Emme ole aiemmin käyneet näyttelyissä näiden uusien lomakkeiden aikana, joten arvoitukseksi jäi jääkö tämä kohta yleensäkin täyttämättä vai oliko kyse tällä kertaa tuomarista?
No, näyttelyt ovat kauneuskisoja ja kauneus on katsojan silmässä. Omaan makuun ovat näyttelykoirien turkit usein liian ylikorostuneita, turkki trimmataan ja laitetaan täysin epäluonnolliseksi. Lammaskoira luonnollisessa kauniisti vapaana laskeutuvassa turkissa on mielestämme kauniimpi. Mutta makuasioista ei sovi kiistellä -ja on näyttelyissä paljon hyvääkin, onhan näyttelypäivä usein mukavaa yhdessäoloa koiran ja omistajien kesken, ja näin kontakti koiraan paranee. Ja useimmat lammaskoirat tuntuvat nauttivan todella paljon näytteillä ja keskipisteenä olosta. Usein näyttelyissä tuntuu vaan olevan kyse myös ihmisten kilpailuvietin tyydyttämisestä, joka toteutetaan näin koiran kautta. Se ei ehkä ole paras lähtökohta harrastukselle. Me koemme näyttelyt mukavana tapahtumana, jossa näkee paljon koiria ja tapaa ihmisiä. Ja voisihan sitä toki huonompiakin harrastuksia olla 🙂
Ja eipä näitä näyttelyhömpötyksiä tule ottaa niin vakavasti. Se lienee tärkeintä.