Nyt on sitten Mörön ja Viski-veljen luonnetestikin takanapäin. Ja eipä voi muuta sanoa, kuin että todella mielenkiintoinen testipäivä! Ja yllättäväkin, sillä Mörön osalta testi ei sujunut ihan odotetulla tavalla. Mutta näin sitä taas opittiin uutta omasta koirastamme ja olemme yhtä kokemusta viisaampia. Ja ehkä koemme tietävämme koirien käytöksestä taas hippusen verran enemmän. Tässäpä kuulumisia testipäivältä:
Olimme ilmoittaneet koirat iltapäivän testisessioon joka alkoi uroksilla klo 15.00. Tuomareina toimivat Anu Hatunpää ja Jorma Kerkkä. Viskin edeltäjää ei näkynyt testipaikalla, joten Viski pääsikin hieman yllättäen aloittamaan testin aiottua aiemmin. No eipä tuo poikaa haitannut, ei muuta kuin radalle! Viski aloitti varmasti, lähti taisteluleikkiin tuomarin kanssa mieluusti ja innokkaasti. Häntä heiluen jatkoi seuraavaan kohteeseen 🙂 Kelkkakoe meni myös hyvin, ja samoin huppupäinen ryöstäjä kohdattiin rohkeasti häntää heiluttaen. Viskillä tuntui olevan asenteena, että tuli mitä tuli, häntä ei lakkaa heilumasta ja lopulta kaikki on kivaa. Asenne oli iloinen loppuun saakka ja testisuoritus hieno ja sai hymyn huulille.
Tuomarin arvostelu hymyilytti myös meitä kovasti, sillä tuomarin lause “atomipommikaan ei saisi tätä koiraa suuttumaan” pitää enemmän kuin paikkaansa. Tuomari kehui Viskiä myös rehelliseksi urokseksi, joka tosin ei puolustaisi omistajaansa tiukan paikan tullen, vaan omistaja vastatkoon turvallisuudestaan ihan itse 😀 Viskin loppupisteet olivat +125 joten testi meni hienosti läpi hyvin pistein!
Muutaman vieraan koiran käytyä testiradalla olikin sitten Mörön vuoro. Alkuun kaikki tuntui lähtevän hyvin liikkeelle, hieman Mörö jopa innostui taisteluleikistä tuomarin kanssa. Mutta sen jälkeen olikin tulikokeen eli kelkan vuoro. Silloin homma alkoi mennä mönkään. Mörö pelästyi kelkkaa todella pahasti, ja vaikka Santtu kuinka suostutteli ja maanitteli, kesti Möröllä pitkään mennä tekemään lähempää tuttavuutta kelkan kanssa. Testiä jatkettiin ja Mörö ottikin huppupäisen hyökkääjän ihan suhteellisen hyvin vastaan, mutta sen jälkeen oli kovuustestin vuoro. Mörö säikähti avautunutta sateenvarjoa pahasti, eikä halunnut tulla uudelleen lähellekään pelottavaa kohtaa. Lyhyen neuvottelun jälkeen päätettiin kokeilla vielä testin seuraavaa osiota, rämisevää tynnyriä. Se onnistuikin, mutta kävely aikaisemman testipaikan ohi ei enää onnistunut. Mörö maastoutui täysin, eikä suostunut liikkumaan houkutteluista huolimatta. Silloin testin todettiin olevan nyt tässä ja on parempi keskeyttää. Tuomarit sanoivat koiran olevan niin jumissa, ettei mitään lisäinformaatiota sen luonteesta enää saataisi, vaikka testiä jatkettaisiinkin. Ja mitään järkeähän testiä ei olekaan jatkaa, kun koiralla ei selvästikään ole kiva olla ja homma tuntuu epämiellyttävältä.
Mörö pääsi siis ihmisten luokse rapsuteltavaksi ja ikävä testimuisto pyyhittiin pois mielestä, toivottavasti. Tuomareiden kanssa kävimme vielä “loppuneuvottelun” jossa totesivat että testiä kannattaa halutessaan yrittää uusia vuoden-parin päästä, jotta näkee onko iällä merkitystä luonteeseen. Kaiken kaikkiaan testitulos oli todella mielenkiintoinen ja opettavainen. Mörön testin hylkäys tuli meille yllätyksenä, sillä emme ole kotioloissa huomanneet Mörössä näin selkeää pehmeyttä. Toisaalta nyt jälkeenpäin ajatellen, tämä antaa kyllä selityksen monille Mörön käyttäytymistavoille. Nyt ainakin tiedämme koiramme todistetusti olevan pehmeä ja epävarmuuteen taipuvainen, joten voimme elää sen mukaan ja koittaa taata Mörölle tulevaisuudessa mahdollisimman mukavat puitteet elämään.
Luonnetestaus on kyllä erittäin mielenkiintoista ja aiomme jatkossakin jatkaa näitä ns. luonnetutkimuksia koiriemme kanssa. Aikeissa on myös saada osallistuttua MH-luonnekuvauksiin, jotta voisimme kartuttaa lammaskoirien koetuloksia silläkin saralla. Luonnekuvauksissa kun ei ole vielä käynyt ainoatakaan lampuria! Itse koemme, että kaikki informaatio koirien luonteista on tarpeen, sillä meillä on muuten käsissämme melkoinen “aikapommi” rotumme parissa, jos ei jalostuksessa vaadita ollenkaan luonnetestituloksia. Mielestämme rodussamme on kiinnitetty jalostuksen ja harrastuksen saralla hieman liikaa huomiota pelkkiin näyttelytuloksiin, jolloin luonteet helposti unohtuvat ja näin saatamme saada käsiimme tällaisia hyvin pehmeitä koiria. Jossain vaiheessa liika pehmeys voi koitua ongelmaksi myös arkielämässä, jos koira on toimintakyvytön ja liian arka.
Itse kasvattajina emme ainakaan tietoisesti haluaisi kasvattaa liian arkoja ja pelokkaita, hermoheikkoja koiria tähän maailmaan. Tosin aina ei kukaan voi taata mitä yhdistelmästä tulee, mutta yritämme ainakin tehdä parhaamme hyvien ja tasapainoisten luonteiden vaalimiseksi. Uskomme että luonnetestaukset tulevat tulevaisuudessa myös kaikille roduille pakollisiksi, joten näin koetamme olla aikaamme edellä ja testata koiriamme jo nyt.
Kiitos oikein mukavasta testipäiväseurasta ja kyydistä Pihlalle ja Ruusalle (erityisesti Herra Töppösen hoitovastuusta!). Ja isot onnittelut ja halaukset vielä hännänheiluttaja velipoika-Viskille hyvästä testituloksesta! Viski on huippupoika ♥
Mustikkakuonon kennel 