Aika se taas vierii vauhdilla eteenpäin. Täällä on palattu lomien jälkeiseen arkiseen kiireeseen, ja Lissu on opetellut viettämään päivänsä isompien koirien kanssa kotosalla. Alku ei alkanut lupaavasti, sillä ekana työpäivänämme mukava naapurimme kertoi meidän avoimesta ikkunasta kuuluneen erittäin kovaa ULVONTAA 🙂 Emme tienneet koiriemme osaavan ulvoa, ja emme siis edelleenkään itse ole tätä päässeet todistamaan… mutta mielenkiinnolla odotamme seuraavaa ulvontasessiota.
Muutenkin Lissun lisäys laumaamme on saanut uusia piirteitä esiin. Nimittäin Möröllä on havaittu melko voimakasta korvien lukitusta, kun kaikki käskyt ja komennot tuntuvat menevän kuuroille korville. Mörö on siis viisaasti hoksannut nousseensa arvoasteikossa ylemmäs, kun ei olekaan enää porukan pienin ja nuorin, ja kuvittelee ilmeisesti nyt olevan hyvä tilanne laittaa kaikki ranttaliksi ja tehdä mitä huvittaa. Mutta ehei, nyt olemme päättäneet ottaa tiukan komennon Mörölle saadaksemme tämän takaisin ruotuun ja eiköhän ne käytöstavatkin vielä löydetä takaisin.
Viime viikolla olimme myös muutaman päivän mökkeilemässä ja viettämässä ihania ja lämminhenkisiä häitä. Koiratkin pääsivät mukaan häähulinoihin ja tapaamaan tuttuja ja sukulaisia. Mökkeily maistui koko porukalle oikein hyvin, ja vaikka kaatosateessa ulkoilun jälkeen koko pieni mökki haisikin märälle koiralle, ei se tahtia haitannut. Lissu sai myös paljon uusia kokemuksia, pääsi mm. ensimmäistä kertaa järven rantaan hieman tassuja kastelemaan. Laiturilla hieman jännitti, mutta muuten Päijänne tuntui Lissun mielestä oikein mukavalta ja kiinnostavalta jutulta. Hääjuhlien aikana Lissu oli myös keksinyt että pöytäliinan kulmasta vedettäessä saa kivasti kaiken pöydällä olevan tavaran pudotettua alas tutkittavaksi ja nakerreltavksi… mutta onneksi vahingot kuitenkin tällä kertaa jäivät melko vähäisiksi, kun pöydälle ei ollut jäänyt kuin pari hiusnipsua ja muuta pientä 🙂
Mustikkakuonon kennel 