Talo tuntuu hiljaiselta loppujenkin pentujen lähdettyä omiin koteihinsa. Onneksi Lissu jäi kuitenkin omaksi koiraksemme pitämään härdelliä yllä, ja Mörö ja Mustikka ovat taantuneet pennun tasolle ja jaksavat leikkiä Lissun kanssa vaikka kuinka 🙂 Tänäänhän Lissu täyttää 8 viikkoa, ja punnituksen tuloksena painoa on kertynyt 5,5 kiloa. Lissun kanssa on alettu hiljalleen harjoitella hihnakävelyä, mutta parinsadan metrin matka postilaatikolle kestää kyllä kauan… kaikkea pitää tutkia ja haistella, ja hihna kutittaa ikävästi aina kymmenen metrin välein.
Olemme tosi tyytyväisiä, kun kaikista uusista kodeista on kuulunut jo kuulumisia, ja pennut ovat jo kivasti kotiutuneet. Facebook tuo lähes päivittäin kuulumisia ja kuvia, ja tämä kyllä ilahduttaa meitä kasvattajia ihan hurjasti 🙂
Viikonlopun ohjelmassa on visiitti anoppilaan kääkkä-Metkun turkinhoito-operaatioon, ja sen jälkeen agendalla on myös Mustikan karvojen leikkaaminen lyhyeksi. Noh, leikattavaa ei enää paljoa olekaan, niin tehokkaasti imetysurakka vei mammalta karvat, ja jäljelle on jäänyt puolikalju ja aika säälittävän näköinen mamma-Mustikka. Mutta eiköhän ne karvatkin taas takaisin saada pikkuhiljaa!
Kävimme viemässä pikku Hunskelin Porvooseen, jossa oli kaikki jo valmiina uutta tulokasta varten. Hunskeli pääsi tuttuun perheeseen Viski-lammaskoiran ja Halla-lapinkoiran kaveriksi.
Janika tuli hakemaan Mila-tyttösen tiistaina ja Mila pääsi myös toisen koiran kaveriksi ja lasten ystäväksi. Sipen uudeksi nimeksi tuli Rafu (perheen edesmenneen lammaskoiran mukaisesti), ja hän muutti onneksi lähelle meitä, joten pääsemme häntä tapaamaan varmaan tässä ihan pikapuoliin Lissun kanssa.
Mustikkakuonon kennel 
Terkkuja hurjalta Hunskelilta – joka tunnistaa nimeä Humppa näin kotona Porvoossa. Luin juuri Tuire Kaimion pentukirjasta koiranpennun eleistä ja hymyilytti etenkin kohta, jossa kuvailtiin miltä itsestään ylpeä pentu näyttää. “Kaula kauniisti kaarella, lisättyä ravia juokseva pentu on ylpeä itsestään ja hakee kehuja…” Kyllä – ylpeä Humppa todellakin on. Ongelmana vaan se, että se ylpeilee Jannen Reino- tohvelilla , jota se ei TIETENKÄÄN saisi kannskella ja pureskella. Vaikeaa, oi vaikeaa on torua niin ylpeää pikku-Humppaa ja ottaa ylpeyttä aiheuttava tohveli sadannen kerran pois…. 🙂 Terveisiä kaikille onnekkaille lampuri-ipanan omistajille!
Ihana Humppa Hunskeli! Meille tuli Santun kanssa mieleen Tehosekoittimen biisi jossa lauletaan “kyllä humppa huolet karkoittaa…” Onnea sinne tohvelivarkaan koulutukseen, luulenpa että työtä on vielä tehtävänä koulutusasioissa 🙂