Huhhuijakkaa, blogin päivittäminenkin meinaa jäädä väliin, kun päivät hurahtavat niin hirmuista kyytiä pentujen kanssa. Meillä on myös käynyt paljon porukkaa kylässä, ystäviä, sukulaisia, pennunottajia ja lammaskoiraihmisiä. Ja kovasti kaikki kehuvat pentuja kauniiksi ja reippaiksi lammaskoiranaluiksi 🙂
Saatiin hienoja perhekuviakin mamma-Mustikasta pentuineen (tosin lauman asettelu vaati hieman useampaa käsiparia). Mielettömän iso kiitos Jenni Niittylälle vierailusta ja onnistuneesta kuvaamisesta!
Pentuporukan kanssa on käyty jo sirutuksessa pieneläinklinikka Vetericassa. Automatka oli melkoisen jännittävä uusi kokemus ja kovin oltiin vakavina kevythäkissä auton nytkähtäessä liikkeelle. Myös eläinlääkärin käsissä oltiin kovin hiljaista poikaa ja tyttöä, mutta itse operaatio sujahti hetkessä ohitse.
Eli hienosti on nyt viralliset tunnistusmerkinnät koko pentupoppoolla. Tällä viikolla käydään vielä uudestaan eläinlääkärillä tekemässä viralliset pentutarkastukset ja harjoitellaan autoilua toistamiseen.
Sen lisäksi on ulkoiltu ja ulkoiltu lisää, tutkittu pihan kaikki kasvit, kaivettu kuoppia, kiipeilty aitojen yli ja ryömitty alitse, löydetty uudet hienot mestat (ja valitettavasti myös pari punkkia) naapurin aidan vierestä ja kummasteltu naapurin Morris-mäyräkoiraa, yritetty päästä autotalliin tutkimusmatkoille, ryömitty sateisessa säässä mudassa terassin rappujen alla ja tehty vaikka mitä jännää ja kivaa 🙂
Siskopuoli Mörö vetäytyy varjoon lepäämään, sillä leikkitädin rooli vie mehut välillä ihan kokonaan möröläisestäkin.
Mustikkakuonon kennel 