Tervetuloa Mustikkakuonon kennelin sivuille!

Olen Ansku Kuokka ja kasvatan vanhaenglanninlammaskoiria kodissani Vantaalla. Pentueita on tähän mennessä tullut muutaman vuoden välein, yhteensä maailmalle on kennelistäni lähtenyt 5 pentuetta. Lammaskoirien kasvatus on minulle rakas harrastus, jota teen täydellä sydämellä mutta kuitenkin tarkkaan harkiten. Vanhaenglanninlammaskoirat kuuluvat elämääni vahvasti, enkä voisikaan kuvitella elämää ilman niitä. Rotu on kovin rakas ja minulle se ainoa oikea.

Nykyisin asun Vantaalla miesystäväni ja kahden lammaskoiran kanssa. Kotonamme meillä on kennelini ensimmäisestä pentueesta kotiin jäänyt Lissu (Mustikkakuonon Metsämansikka), nyt jo kunnioitettavaan 9-vuoden ikään ehtinyt kuningatar. Lisäksi meitä ilahduttaa nuorempi kaveri LiituLaku (Mustikkakuonon Qardemumma Kata) 1,5 vuotta, nimestään huolimatta hän on narttu, Lissun lapsenlapsi ja iloinen päiviemme piristäjä. Minulla on pitkä historia vanhaenglanninlammaskoirien parissa, rotu on tullut tutuksi jo 90-luvulla, jolloin hankin ensimmäisen lammaskoirani Nallen (Czarlinda’s German Rose). Sen jälkeen lammaskoirat veivät sydämen, ja koiria on ollut useita eri kenneleistä. Kasvatustyön aloitus oli mielessä monesti, mutta tuntui että aina minulla oli vääränlainen narttu asiaa ajatellen. Vasta kun kotiin saapui vuonna 2007 elämäni koira, Mustikka (Old Cobbler’s Imagination) tuntui että tässä se nyt on, kennelini kantanarttu. Mustikan kanssa kaikki loksahti kohdilleen, se oli terveydeltään ja luonteeltaan hyvä jalostusta ajatellen. Asiaa pähkäiltyäni päädyin vuonna 2010 Kennelliiton kasvattajakurssille opiskelemaan kasvatuksen kiemuroita, ja asia vei kiinnostavuudessaan mukanaan. Päätin hakea kennelnimeä, ja heti alkuun oli selvää, että haluan suomenkielisen nimen, koska tarkoituksena on kasvattaa hyviä perhekoiria suomalaisiin koteihin. Ja tästä ajatuksesta kantanarttu Mustikka pääsi kennelnimeen mukaan.

Lammaskoirani ovat aina olleet minulle ensisijaisesti perheenjäseniä. Niiden kanssa elellään normaalia kotikoiran elämää, koirat saavat olla mukana kaikessa, pääsevät mukaan reissuun, nukkuvat sohvalla ja sängyssä. Elämä näiden kanssa on mukavaa ja täynnä iloisia hetkiä. Nykyään leikkaan koirieni turkit lyhyeksi, sillä se helpottaa elämää ja on myös siistimpää. En käy koiranäyttelyissä, ja näin ollen en käytä turkinhoitoon aikaa kuin sen mikä on välttämätöntä. Koirieni kanssa vietän aikaa arjessa, harrastellen lähinnä normaalia ulkoilua, ja koiran mukaan joskus kokeilen mm. paimentamista, tokoilua ja muita puuhia ihan harrastusmielessä.